Erilaiset aika todellisuudet, kerrostumat

tämä aalto joka on kokonainen meri

niistä halusin sinulle kertoa

Naisen painosta vasten rintakehää,

yöstä joka kannattelee salaisuuksiamme

niistä halusin sinulle kertoa

Liian kiivaista hetkistä, liian kiihkeistä katseista

suista jotka janoavat

huohottavat

haluavat

suu joka haluaa kaiken kauttaaltaan

suu jonka jano juovuttaa

suu jonka jano valuttaa

Poskillemme tahtotiloja, ajatuksia

kyyneleitä

joiden sisällä on universumin kokoisia

suola-altaita.

Suloisia ajatuksia, tuoksuja, haluja,

suorasukaisia vastauksia, vaatimuksia

saada elää

Niistä kyyneleistä halusin sinulle kertoa

niistä kyyneleistä halusin juopua

niihin kyyneliin halusin hukkua

niiden kyyneleiden kanssa halusin

elää, janota, haluta, vajota

Työskentelimme koreografi-tanssijan, Karoliina Loimaalan kanssa Villa Karon taiteilijaresidenssissä Maan Värinä -tematiikan kanssa. Työskentelyyn kuului kirjoittaminen, tanssiminen, perkussioiden soittaminen sekä äänimaisemien työstäminen elektronisilla musiikkilaitteilla. Residenssin päätteeksi kutsuimme yleisöä jakamaan kanssamme esityksen, jonka halusimme antaa lahjana. Oleminen, eläminen ja työskentely Grand-Popossa avasi seuraavanlaisia ajatuksia.

Elämässämme on tapahtumia ja kohtaamisia, joista toiset muuttavat meitä enemmän kuin toiset. Saavuttuani Beniniin, aika muutti muotoaan. Samalla minä muutuin. Minun nahkani kääntyi ympäri, sisäisyyden asento muuttui ja solut vaihtoivat paikkaa. Kuin olisin löytänyt uuden kerroksen ihoni alta, uuden kehon. Sieluni lepäsi kodissaan onnellisena ja todellisena. Imin itsestäni jokaista hikipisaraa, hengitin syvimpiin kohtiin itsessäni.

Kiinnostaa aika, aistit ja muutos. Selkärankaan nojailu, muita kohti heittäytyminen, erilaisiin rytmeihin asettuminen ja antautuminen. Haluan nähdä ja tuntea paljon, haluan kuulla teidät kaikki, sulautua olemaan me tässä nyt, irtaantua sinusta ja palata takaisin yhteen. Aika antaa luvan aistia kaikkea ympäröivää.

Rakastan tanssimista, rytmiä, musiikkia. Tiedän miksi rakastan. Tanssi on minulle kuin rituaalit ja rukoukset, se on syvin tapa elää läpi tämän ruumiin, tämän hetken. Tanssi sisältää kaiken, jokaisen hengityksen, sydämenlyönnin, virtaavat nesteet, sinut ja minut, kun me muutumme yhteiseksi rytmiksi, värähtelyksi yhdessä Maan kanssa. Maan, Äidin joka kannattelee meitä kaikkia. Tanssi on minulle erotiikkaa, iloa, surua, joutilaisuutta, lepoa, ylilyöntejä, vihaa, kipua, historiaa, tätä. Se on tätä kaikkea.

Oli aikaa ajatella tätä kaikkea.

Taiteen tekeminen näyttäytyy eri tavalla, eri ajoissa, eri paikoissa. Residenssin aikana tarkastelimme tekemistämme Maan värinä kautta. Kirjoitimme vaikuttuen ajasta jonka Maa meille antoi. Olimme hiljaa, odotimme. Annoimme ajatusten nousta verkkaisesti lihaamme ja lopulta paperille. Tanssimme, emme harjoittaaksemme jotakin tiettyä praktiikkaa vaan luodaksemme yhteyksiä toisiimme ja itseen. Minulle siinä on taiteen tekemisen ydin, yhteyden löytämisessä. Se on minulle elämän ydin, yhteyden löytäminen. Rytmin, musiikin, laulun ja tanssin itsestään selvä läsnäolo jokaisessa päivässä, ehkä jopa hetkessä, sai minut kokemaan, että en ole yksin vaan yhdessä. Olen kannateltu Maan kanssa, tässä hiljaisessa odotuksessa jossa elämä jo tapahtuu. Kun ei ole kiire toisaalle voi olla todellisesti tässä ja tuntea mitä elämä on. Siitä kaikesta halusin sinulle kertoa. Siitä kaikesta haluan sinulta kuulla.

Tapahtuu

Tapahtumien mantere

varioituvat rajat veden pinnassa

kun aallokko rikkoo ajatukset

joissa ei pysty hengittää

Maassa varjojen variaatio

ajan liike

joka näkyy ruumiissa

Kuivaa ihon kenttää koristaa verkosto

se muistuttaa harsoa

varjot luovat karttoja hiekkaan

en omista halun suuntaa

en halua omistaa

siksi poskiltani valuu

kaikki nämä hiljaiset ajatukset

Tapahdun paikallisesti

elän ruumistani, eksyn sinne

yritän ymmärtää kuinka hengitän tätä aikaa kanssasi

mosaiikkisia päiviä

sinä tapahdut minussa

minun päiväunissa ei ole varjoja

Krista-Julia Arppo,

Grand-Popo 11/2022 - Helsinki 2/2023